Mut tekee onnelliseksi sade. Sade ikäänku antaa mahollisuuden miettiä pään sisällä kaikki mieltä
askarruttavat asiat läpi, ja se sateen jälkeinen aurinko lohduttaa, että kaikki on hyvin. Päikkärit. Kun
mulla kerrankin on vähän aikaa koulusta ja tanssista, musta parasta on ottaa pienet päikkärit. Tanssi
tekee mut myös onnelliseksi, todella onnelliseksi. Mä oon niin monta kertaa kokenu sen, että niinkin
epäonnistuneelta tuntuva päivä muuttuu kertaheitolla maailman parhaaksi tanssitunnin jälkeen.
Niinkin hassulta kuulostava asia kuin puhdas huone tekee mut onnelliseksi.
Tai pestyt pyykit,
puhtaat lakanat sängyssä tai tiskatut tiskit. Mulla ei oo kotona äitiä, joka ennen saattoi tehdä
monetkin edellisistä, siksi nää saa mut onnelliseksi. No tietenkin äiti, iskä ja rakkaimmat siskot. Mua
harmittaa usein oma tiuskiminen ja tyhmä käytös heitä kohtaan. Kaikesta huolimatta he ovat aina
pysyneet mun elämässä mukana, vaikka kaikki ihmiset eivät olekaan. Ystävät. Viime yönä mä näin
unta mun lapsuuden parhaasta ystävästäni, joka joulukuussa 2004 muuttui tähdeksi yläpuolellemme.
Ikävöin, mutta enemmän arvostan kuitenkin sitä, että sain olla hänen ystävänsä. Kaukaisille ystäville
viestin kirjoittaminen tuntuu myös tärkeältä, se tekee onnelliseksi.
2euronen. Ei siksi, että se on raha, vaan koska se on erikoinen raha, jota säilytän mun lompakossa
muista kolikoista erossa, sitä ei saa käyttää. Se on vaan aina ollut jonkinlainen tapa. Äiti sanoi, että
pidä se tallessa, ja niin mä teen. En tiedä mihin sitä säästelen, mutta ajatus erikoisen rahan
säilyttämisestä kiehtoo jollain tapaa. Kuin olisin taas pieni lapsi, joka säilyttää onnea tuovaa esinettä.
Juna. Junassa matkustaminen on jollain tapaa symbolisoivaa. Matkustan useimmiten junalla
kotikotiin, siskon tai ystävien luo, kouluun tai mistä tahansa näistä takaisin kotiin. Junassa istuminen
sen kymmenen minuutin-muutaman tunnin ajan on rauhoittavaa, kuljen kohti päämäärää, johon voin
jäädä tai josta voin palata takaisin.
Rikkinäinen telkkari. En ois uksonut hetki sitten sanovani tätä,
mutta oikeestaan tossa lipaston päällä jo useemman kuukauden rikkinäisenä pölyyntynyt tv saa mut
vaan onnelliseksi, että saan käyttää sen katsomisen sijasta ajan johonkin tärkeämpään. Mun
vaatekaapin ovien sisäpuolelta löytyy positiivisuuslappuja, joita mä oon säilyttänyt ihan omasta
riparista lähtien. Mä en niinkään hymyile niitä lukiessani niille ihanille kommenteille, mitä mulle on
kirjotettu, vaan mä hymyilen niille upeille hetkille, jotka mä muistan selkeästi mun silmissäni. Mä
oon aina ollut enemmän menneiden muistelija kuin ehkä hetkessäelävä.
Ihana postaus! :) Ja kiva kun oot taas kirjoitellut tällälailla tiiviiseen tahtiin ;)
VastaaPoistaKiva, että pidit :)
Poistaihan sika ihanaa tekstiä henna :o oli tosi kivaa lukee!! <3
VastaaPoistakiitti, sä oot yks syy onnellisuuteen myös <3
PoistaIhana postaus! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista