maanantai 15. heinäkuuta 2013

DIARY

Ajattelin koota yhteen postaukseen ajatukseni kolmen viikon vaihdostani, maasta, kielestä ja kaikesta, 

mikä siinä ajatuksia herätti. Huomenna matkaan takaisin Suomeen, eikä herkistymiseltä ole vältytty, 

kun tajuaa tämän olevan pian ohi. Toivottavasti saatte tästä jotakin irti!
Koko reissun takana seisoo PAD-järjestö, joka sen kustansi lentoja lukuunottamatta. Valmistin työn, 

jossa näytin saksankielen osaamiseni, ja niin minut valittiin mukaan tähän vaihtoon. Meckenheimin 

ryhmämme mukana kulki opettaja, joka piti meille päivittäin saksankielen oppitunnin sekä matkasi 

mukana retkillä. Muuten saimme pärjätä omillamme paikallisissa perheissämme. Pidin siitä, ettei meitä

turhia neuvottu, miten perheessä käyttäydytään, vaan ensimmäisenä iltana se tuli yhtäkkiä vastaan. Piti

selvitä omillaan.
Joka päivä kävimme normaalisti koulua. Tuntejamme pitivät koulun opettajat, ja opiskelimme niin 

maantietoa, historiaa, saksaa kuin liikuntaakin. Teimme jokaisella viikolla myös yhdestä kolmeen retkeä

suomalaisten kesken yhdessä opettajamme kanssa. Kävimme mm. Bonnissa, Kölnissä, Aachenissa,

 Ahrweilerissa sekä Phantasialandissa. Kaikki retket olivat mielenkiintoisia ja mukavia, mutta olisin 

kaivannut yleissivistävämpää pakettia. Kävimme museoissa, mutta emme kansainvälisesti tunnetuissa 

kohteissa. Mutta kaikki ei voi olla jokaisen makuun sopivaa.
Saksalainen kulttuuri ei ensimmäisellä mietinnällä tunnu erilaiselta suomalaiseen verraten, mutta itse 

asiassa monissa asioissa suomalainen kulttuuri jää selvästi kakkoseksi. Toki en voi yleistää, sillä minulla

on kokemusta vain omasta perheestäni, mutta esimerkiksi ruokakulttuuri, koti ja teitittelyn mukana 

vieraiden kohtelu on erilaista. Saksassa kaikki on myös edullisempaa, ja senpä takia varmaan monilla 

paikallisilla on halu tehdä vieraidensa olo mukavaksi, kun Suomessa ei voida edes tarjota kahvilassa 

juomaa. Ihmiset ovat(mitä muuta voi olettaa)avoimempia ja helpompia. Ei ole minkäänlaista vaikeutta

 neuvoa apua tarvitsevaa tai moikata kadulla vastaantulevaa.
Kun lähtee vaihtoon(on sitten kyseessä vuodenmittainen tai lyhyempi)täytyy pitää mielessä se, miksi

sinne ollaan menossa. Vastaus:kielen oppimisen takia. Osasin valmistautua jo etukäteen siihen, että 

kolme viikkoa menee tosi nopeasti, ja siksi osasin asettaa itselleni uuden asenteen uuteen maahan 

astuessani. Aloin alusta alkaen rohkeasti käyttämään kieltä, ja yritin voittaa pelkoani uskaltaa tehdä 

myös virheitä. Ilman uskallusta ei voi oppia, sillä silloin virheetkään eivät korjaannu. Kolmessa viikossa

 en voi sanoa parantuneeni kieliopissa, mutta kuullunymmärtämiseni sekä rohkeuteni puhua ovat 

parantuneet selvästi. Uutta sanastoa on myös tullut opittua, tietenkin.



Mitä piditte tällaisesta postauksesta? Lopputuloksesta näkee sen, että se on kirjoitettu keskiyöllä, mutta

huominen menee täysin matkatessa takaisin. Kysykää, mikäli jokin jäi askarruttamaan! Vastaan

 mielelläni :)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti